SKYL-hanke

SKYL – kulttuuriperintömme
ideasta ja suunnittelusta toteutukseen

SKYL – kulttuuriperintömme (SKYL - Vårt Kulturarv) on hanke, jonka yhteistyö TE-keskuksen, Korsnäsin kunnan, Korsnäsin Kotiseutuyhdistyksen, Korsnäsin Pappilamuseo -yhdistyksen, Korsnäsin seurakunnan ja 4H:n kanssa teki mahdolliseksi.

Varojen hankkiminen museoalueen monen rakennuksen ylläpitoon ja korjauksiin on ollut aina kotiseutuyhdistyksen suuri huolen aihe. Kun todettiin, että ainakin pari luhtirakennuksen seinähirttä pitäisi vaihtaa ja että sekä luhti että aitta ovat punamultauksen tarpeessa, syntyi ajatus koko museoalueen isommastakin kohentamisesta.

Vasabladet kirjoitti toukokuun 19. päivä 2002, että Korsnäsissa on muutamia innostuneita, jotka unelmoivat keitaasta keskelle kylää. Nyt astuivat kuvaan TE-keskus Ann-Sofi Backgrenin johdolla ja seurauksena oli SKYL-hankkeen suunnittelu. Hankkeen haltija oli Korsnäsin kotiseutuyhdistys, joka hoiti myös tarvittavien toimenpiteiden luetteloinnin ja suunnittelun, yhdistyksellä oli myös pääasiallinen vastuu hankkeen läpiviennistä.

Hankeen tavoitteiksi asetettiin kunnan asukkaiden kiinnostuksen herättäminen museoaluetta kohtaan, alueen tekeminen helppokulkuisemmaksi kaikille ja alueen rakennusten kunnon säilyttäminen. Hanketta ohjasi ja valvoi ohjausryhmä, jossa  kaikki rahoittajat olivat edustettuina. Ohjausryhmässä olivat mukana Inga-Britt Mannfolk (pj.) ja Carita Nyström Korsnäsin kotiseutuyhdistyksestä (Korsnäs Hembygdsförening), Sven Nystén Korsnäsin Pappilamuseoyhdistyksestä (Föreningen Prästgårdsmuseet i Korsnäs), Maj-Britt Vilén Korsnäsin seurakunnasta, Chatarina Lagerström 4H:sta, Jan-Erik Ravals ja Greta Hultholm Korsnäsin kunnasta sekä  Ann-sofi Backgren TE-keskuksesta. Hankkeen kirjanpitäjä ja kassanhoitaja oli John Häggdahl. Christina Mannfolk palkattiin projektinjohtajaksi tehtävänään johtaa sekä organisoida töitä ja toimia sihteerinä projektin ajan.

Työ edistyi sekä aikataulun että budjetin mukaisesti, mistä suurkiitos innostuneille ja taitaville talkoolaisille. Hankkeen aikana 1.1.2003 – 31.12.2004 kirjattiin yhteensä 586 talkootuntia. Sen lisäksi tekivät kotiseutyhdistyksen jäsenet monia tunteja talkootyötä, jota ei kirjattu.

Hanke jaettiin kolmeen osaan: kehittäminen, rakentaminen sekä koneet ja laitteet.

Kehittämisosaan kuului projektinjohtajan työn ja muiden hallintokulujen lisäksi materiaalin hankinta Pappilamuseossa sijaitsevaa paikallishistoriallista arkistoa varten. Siihen kuului arkistokurssi ja jonkin verran arkistointityötä.

Koneita ja laitteita piti hankkia ensimmäisenä hankevuotena. Niinpä ostettiin kopiokone paikallishistoriallista arkistoa varten, jotta aineistoja voitiin kopioida paikanpäällä eikä tarvinnut viedä ulkopuolelle. Lisäksi molempiin museoihin asennettiin murto- ja palohälyttimet. Aikaisemmin ei hälyttimiä ollut. Yhteisneuvoin paloviranomaisten kanssa tehtiin toimintasuunnitelma mahdollisen tulipalon varalle.

Koneisiin ja laitteisiin kuului myös koristeellisten yleiskuva- ja lajinimiketaulujen hankinta, taulut ovat paikoillaan alueella. Lise-Lott Nyström maalasi taulut, projektinjohtaja suunnitteli kehykset ja jalustat. Summalla, joka ”jäi yli” ostettiin raivaussaha/ruohotrimmari, kun TE-keskus oli ensin hyväksynyt uuden sijoituskohteen. Raivaussaha/ruohotrimmari on tarpeen siksi, että kunnostetut alueet tulee säilyttää mahdollisimman luonnonmukaisina eikä rohonleikkuri siihen käy. Toivonmukaan tienvieriojatkin saadaan pidetyksi siisteinä ja hyvinhoidettuina.

Hankkeen laajin osa oli rakentaminen, koska lähes kaikkia ulkorakennuksia kunnostettiin tavalla tai toisella. Luhti sai parin uuden hirren lisäksi uuden lautapaneelin, useimmat talot punamullattiin, aitta sai uuden pärekaton ja varaston ruostunut peltikatto maalattiin. Kirkkotallien katot tervattiin samoin tuulimyllyn siivet. Varaston ja maakellarin ovet korjattiin tai uusittiin sekä maalattiin tai tervattiin. Alueen molemmat kaivot kunnostettiin ja turvallisuus varmistettiin.

Liikuntarajoitteisia varten hankittiin museoihin rampit ja/tai kiskot helpottamaan pyörätuolilla liikkumista. Homman lippulaivaksi kohoaa kuitenkin riihi, joka sai uuden ruokokaton, kunhan ensin kevättalvella suurella vaivalla oli talkoovoimin kerätty tarvittavat ruo'ot. Ruo'ot leikattiin käsin vanhaan tapaan sirpillä, siinä todella työn arvo nousi kunniaan. Yhdistyksen jäsenet, joilla oli taito hallussa tekivät kattauksen talkoina. Työstä saatu palaute on ollut hämmästyttävän positiivista.
Rakentamiseen kuului myös museoalueen käytävien sekä aluetta rajaavan metsikön kunnostus. Metsikössä on grillipaikka, minne voi kuka tahansa mennä piknikille, grillata makkaraa, syödä eväitään tai vain nauttia linnunlaulusta ja metsäntuoksusta.
Luhdin, varaston ja tuulimyllyn tienoilla on ruusutarha sekä yrtti- ja maustekasvimaa. Paikalla kasvoi aikaisemmin metrinkorkuisia nokkosia ja muita rikkaruohoja. Ruusutarhan 10 erilaista vanhan ajan pensasruusua ovat kukoistavan vahvoja ja kasvavat 1,5 – 3 metrin korkuisiksi. Jotkut ruusut kukkivat jo ensimmäisenä kesänä ja antoivat esimakua tuoksusta sekä väriloistosta palkintona ruusutarhan istutuksesta.

Yrttitarhan maustekasvit ovat yhtä kasvuvoimaisia kuin ruusut. Useimmat ovat monivuotisia ja valittu sen mukaan, mitä vanhanajan maustekasvimailla oli.

Jopa kunnostetut käytävät kiinnostivat jo ensimmäisenä vuonna kyläläisiä ja muualtakin tulleita. Sekin vahvistaa, että kaikki mukana olleet osapuolet satsasivat oikeaan kohteeseen, SKYL-hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Nyt vain toivomme, että tämä ainutlaatuinen alue pysyy jatkossakin kunnossa ja saa täyttää tehtävänsä virkistysalueena, keitaana kylän keskellä ja luoda luonnonystävissä löytämisen iloa. Rikas kasvillisuus on sille hyvä lähtökohta.